Pohjolan pimeällä yötaivaalla esitettävä huimaavan upea valonäytelmä - revontulet, aurora borealis - hurmaa yleisönsä kerta kerran jälkeen yhtä varmoin ottein. Näyttämönä toimii ikiaikaisen levollinen tähtitaivas.

Alkunäytöksessä esiin kurkistaa ujona kyyristelevä himmeänvihreä kaari. Tovin epäröityään, kenties hetkeksi kulisseihin kadottuaankin, se palaa kohta takaisin, valaisten tumman metsän latvuksia neonvihreällä hohteellaan. Kuin vihjeenä arsenaalistaan kaari usein punaa yläreunansa ja naulitsee ääripäänsä taivaanrantaan neulanterävillä säteillä.

Yleisön suosionosoitukset palkitaan. Raskaan esiripun tavoin kaari huojahtaa yhtäkkiä liikkeeseen, aluksi laiskoin heilahduksin, mutta pian kuin tuulenpuuskien heittelemänä. Helmansa horisonttiin laskostaneena se kohoaa kaarrellen yhä ylemmäs, vuoroin lähentyen, vuoroin loitoten, kuin ääriään etsien. Takaa paljastuu kohta toinen, pian kolmaskin verho, jotka haarautuvat vapaalle taivaalle. Näyttämö on valaistu.

Huipennus tarjoillaan keskiyön lyönneillä. Voimansa tunnossa kaaret ponnistavat keskitaivaalle, jonne puhkeaa näytelmän kruunaava huipennus - korona. Monivärisenä, limittäisiä lehtiään elegantisti aukovana ruusukkeena se avautuu suoraan katsojille. Jakamaton huomio on taattu.

Valokuvalla on hyvin rajalliset mahdollisuudet toistaa revontuli-ilmiön ainutlaatuisen upeaa luonnetta. Sen mystisen kauneuden voi täysin aistia vain omin silmin, tähtikirkkaan taivaan alla.

Tervetuloa - toivottavasti viihdytte!